9.12.2014 oli Verdenissä kantakirjaustilaisuus, johon osallistui 33 oria. Näistä kantakirjattiin 11 ja viiden kouluoriin joukossa oli myös Duendecillo P eli Peikko.
Valmistelut oripäiviä varten oli aloitettu jo maaliskuussa, jolloin Kati Siebrecht otti puolestani yhteyttä Hannover Verbandiin ja käytiin läpi oriin suku, kilpailutulokset sekä myöhemmässä vaiheessa myös röntgenkuvat. Peikon kilpailutulokset ylittivät Hannoverin vaatimukset selkeästi, joten päätös kantakirjaustestiin menosta oli helppo. FWB-oriin ongelmana Saksassa on ns. suvuttomuus, samoin kuin se, että suomalainen kantakirjaus ei ole riittävä heille. Oriin sukulinjat edustavat kuitenkin tanskalais-ruotsalais-saksalaisia linjoja ja ori oli hyväksytty myös 3-vuotiaana Tanskassa ja se oli tehnyt hyväksytyn tanskalaisen 10 päivän testin, joten asetelmat eivät olleet aivan huonot. Mutta se ei kuitenkaan riitä, vaan kaiken pitää mennä nappiin: eläinlääkärintarkastus on läpäistävä, samoin rakennearvostelu ja liikkeiden arvostelu kovalla pohjalla sekä ratsastuskoe. Itselläni on sellainen mielikuva, että Hannoverissa ei riitä, että oriilla on hieno ravi, vaan sillä pitää olla myös hyvä käynti. Tämä kävi testissä hyvin esille ja siihen olinkin antanut niin esittäjälle kuin ratsastajalle selkeät ohjeet asiasta.
Eläinlääkärintarkastuksessa Peikko oli selkeästi kuljetuksesta hieman jäykkä ja jännittynyt ja käynti olikin tosi huono, mutta juoksutus meni hyvin. Hannoverissa oriit juoksutetaan apuohjien kanssa laukassa, minkä pitäisi myös suomalaisten eläinlääkäreiden tajuta tehdä suomalaisilla oripäivillä. Tällöin poissuljetaan hevoset, joilla voi olla hinkukurkku eli äänihuulihalvaus. Tilanne ell-tarkastuksessa olikin varsin leppoisa ja 2 kollegaa tiesi jo etukäteen, että oriin omistaja on eläinlääkäri. Yksi röntgenkuva puuttui ja se otettiin paikan päällä rauhoittamattomalla oriilla. Rtg-kone jouduttiin laittamaan aivan kiinni oriin etujalkoihin ja kuvausputki oli mahan alla eli kyseessä oli suoraan edestä otettava kuva kintereestä. Peikko kesti tilanteen hyvin ja saikin hoitohenkilökunnalta jo 10 pistettä ja papukaijamerkin.
Minä ja Oliver seurasimme tarkkaan miten muut oriit esitettiin kovalla: lyhyessä ajassa kaiken pitää mennä nappiin. Oriit tuodaan aivan yleisön vierestä ravissa tuomareiden eteen ja sen jälkeen sivuprofiili esitettiin ensin vasemmalle, sitten edestakainen kävely, sivuprofiili oikeallle ja lopuksi ravilla ulos. Kovalla juoksutus meni suunnitelmien mukaan ja tässä vaiheessa olin jo aika varma, että ori kantakirjataan, koska Jeanna ja Peikko ovat niin hyvä pari ja ori on varma suorittaja eli luotto molempiin oli kova.
Verryttelyssä oli xx-ori aiheutti vaaratilanteita, mutta Peikko ei tapansa mukaan reagoinnut asiaan mitenkään. Kilpailevan oriin ratsastaja, joka oli myös ruotsalainen, tuli juuri ennen kuin Jeannan piti mennä areenalle, aiheuttamaan viime hetken stressiä väittämällä, että areenalle ei voi mennä kankikuolaimilla. Onneksi tajusin, mistä on kyse ja kielsin vaihtamasta suitsia. Ikäväksi tilanteen teki se, että Jeanna ja ko. ratsastaja olivat tuttuja ilmeisesti poniajoilta. Kovaa peliä siis taustalla ja voi vain ihmetellä asiaa. Ratsastuskokeen jälkeen oli kävelyrinki ja tässä vaiheessa Oliver antoi ohjat Jeannalle. Hauskaa olikin seurata, kun Jeanna esitti oriin frakissa ja ratsastussaappaissa. Peikko käveli ringissä rentoutuneesti hyvällä käynnillä ja näytti oriilta, mikä on myös erittäin tärkeää.
Loppu hyvin kaikki hyvin ja tuomariston gekört-kommentti tuntui hyvältä.
Motto: hyvin valmisteltu on puoliksi tehty.
Kiitoksia kaikille ystäville ja asiakkaille, joilta olemme saaneet valtavasti kannustusta. Vain harva tiesi minne olimme menossa ja ehkäpä sen takia tämä uutinen tulikin hieman puun takaa, mutta sekin kuului suunnitelmiin.
